Óïðîùåííàÿ HTML-âåðñèÿ
10
— Toivottavasti tassa ei kay huonosti! Mihin mina olen menossa? tykin-
kuula mietti hadissaan. Se lensi jo puolessavalissa Neva-jokea. Sen vauhti
alkoi hidastua, ja miettimisaikaa oli vahan.
— Mina sujahdan tuosta ikkunasta sisaan, se paatti.
Zvak!
Vasilinsaaren Neptunus-patsas mulkaisi ohi kiitavaa tykinkuulaa ja kur-
tisti kivisia kulmiaan:
— Kaikkea sita nakee. Tuosta ei kylla hyvaa seuraa…
…Samaan aikaan toisaalla Semjon Panteleimovits, Pietari-Paavalin lin-
noituksen ikaantynyt tykinvartija, oli lahdossa lataamaan asetta puolenpai-
van laukausta varten. Han kuuli pamauksen ulkoa ja ampaisi ulos vartioko-
pistaan.
— Mika se oli? Kuka ampui? Mita taalla tapahtuu?
Vartiotykin luona ei ollut ketaan, eika mikaan viitannut siihen, etta silla
olisi ammuttu.
— Kuulenko mina harhoja? Semjon mietti. Mutta han haistoi ilmassa il-
miselvan ruudinhajun. Vanha tykkimies kipitti portaat ylos vartiotorniin
tarkastamaan linnoituksen muita aseita.
Se ei ollut harhaa! Pietari Suuren aikaisesta ikivanhasta tykista nousi
savua. Semjon ei uskonut silmiaan. Kuka on voinut ladata ruutia vanhaan
ruosteiseen tykkiin, sytyttaa sydanlangan ja ampua? Akkia Semjon muisti,
etta vanhan tykin piippuun oli ammoisina aikoina juuttunut tykinkuula.
Han katsoi varovasti piipun sisalle.
— Herran pieksut! Se on paukahtanut!
Piipussa ei ollut tykinkuulaa.
— Mihin se on voinut lentaa? mietti Semjon. — Onko se molskahtanut
Neva-jokeen? Ei, jos talla tykilla ampuu, se lentaa kylla toiselle rannalle
asti.
Vanhus otti lakin paastaan ja raapi takaraivoaan.
— Mita nyt tehdaan? Kaikkien papereiden mukaan tykinkuulan pi-
taisi olla taalla. Mita jos joku tulee tarkastamaan asiaa eika kuulaa loydy