Упрощенная HTML-версия
E
nsimmainen
luku
LAUKAUS
alkea yo lipui pois Neva-joen virran mukana. Hei-
nakuinen aamu kimalteli kirkonkupoleissa ja tornitalo-
issa, saihkyi suihkulahteissa ja suhisi puistojen puissa.
Lempea tuuli liikutteli pilvia taivaalla, ja varpuset viser-
sivat. Kaduille alkoi muodostua aamuruuhkaa. Kaikki
olisi ollut ihan tavanomaista, eika minkaanlainen satu olisi varmasti alka-
nut, ellei…
Pietari-Paavalin linnoituksesta jysahti tykinlaukaus kohti Eremitaasia.
Se ei ollut jokapaivainen puolenpaivan laukaus, jonka mukaan kaupunkilai-
set tarkistavat kellonsa, silla se ammuttiin kolmetoista minuuttia liian aikai-
sin. Tykista singahti ulos oikea rautakuula. Kuka olisi uskonut, etta ikivanha
museotykki viela toimii ja etta silla voi ampua! Vai tapahtuiko jotain kum-
mallista? Herattiko kesatuuli vanhan tykin vuosikausien unesta? Ehka tykki
unenpopperossa uskoi nuoruuspaivien palanneen ja luuli olevansa taas kes-
kella sotatannerta. Vaistomaisesti se taraytti rautakuulan piipustaan. Savun
halvetessa se huomasi, ettei mitaan taistelua ollutkaan. Ainoastaan turisti-
laivat kelluivat Neva-joella. Tykinkuula kiisi kuitenkin jo kohti Eremitaasia.
— Jo on aikoihin eletty, tykinkuula tuumi. — Meikalainen lentelee tai-
vaalla!
— Apua! Ar-rr-mahtakaa! raakaisi Karl-varis ja singahti pois laukauksen
tielta. — Kuka r-rr-roisto taalla ampuu?
Mutta tykinkuula lensi jo kaukana.